Majoituimme Berliinissä lähellä Alexanderplatzsia Pangea People -hostellissa. Hostellille oli todella helppo löytää. Ryhmämme majoittui opettajia lukuunottamatta hostellin samassa kerroksessa, jonka huoneet oli nimetty Australian paikkojen mukaan. Jokaisella kerroksella oli oma paikka, jonka mukaan huoneet oli nimetty. Hostellin yläkerrassa oli myös ravintola/baari. Hostellin huoneet olivat siistejä ja hyvän kokoisia. Lisää pistokkeita ja parempia valoja olisivat ryhmäläisemme kaivanneet, mutta ilman niitäkin pärjättiin.
Hostellille saapumisen jälkeen melkein kaikki suuntasivat jonnekin lähialueille syömään. Olimme sopineet tapaavamme halukkaiden nähtävyyksienkatselijoiden kanssa hostellin edessä myöhemmin ja menevämme yhdessä katsomaan Berliinin muuria. Muurille pääsi helposti kulkemalla junalla pari pysäkinväliä. Asemalta ei ollut opasteita East Side Gallerylle, mutta löysimme sinne silti helposti. Kävelimme koko ulkoilmagallerian päästä päähän katsellen taidetta ja ihmetellen muuria. Lähempänä kaupunkia hyppäsimme taas junaan ja suuntasimme takaisin Alexanderplatzille. Tarkoituksena oli nousta televisiotorniin nauttimaan maisemista, mutta sää ja jonon pituus saivat meidät toisiin aatoksiin ja kaikki päättivätkin vähän shoppailla.
Illaksi olimme varanneet hostellilta buffetin. Ruoka haettiin tarjottimilla. Tarjonta ei ollut suurta; varsinkin kasvisruokailijoille oli hyvin vähän syötävää ja me kaikki vähän petyimme, mutta saimme kuitenkin vatsamme täyteen. Vesi ei sisältynyt ruokailun hintaan, joten monet ostivat itse jotain muuta. Illalla hostellin baarissa oli Happy Hour, jonka aikana kaikki cocktailit maksoivat 4 €, joten monet ryhmäläisistä ostivat jälkkäriksi drinkit.
Seuraava päivä oli matkamme päätarkoitus. ITB-messuille kuljettiin yhdessä ryhmänä, mutta koska messut olivat todella suuret ja aikaa meillä ei ollut niihin tutustumiseen kuin yksi päivä, päätimme jakaantua pienempiin ryhmiin kiertelemään aluetta. Messut erosivat paljon Suomen matkamessuista jo kokonsakin puolesta, mutta niin myös sen puolesta, miten matkailu oli selkeästi esillä bisneksen muotona. Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että olimme paikalla ammattilaispäivänä. Messualueella oli todella paljon pieniä soppia, joissa alan asiantuntijoiden oli mahdollista käydä bisnesneuvotteluja. Messuilla oli myös paljon kaikkea hauskaa tehtävää ja nähtävää. Monilla oli tarjolla jotain paikallista syötävää tai juotavaa, ja enemmänkin esiteltiin itse maata kokonaisuudessaan kuin jotain tiettyä paikkaa tai nähtävyyttä.
Messut kestivät kuuteen asti, mutta neljältä alkoi jalkoja pakottaa jo niin paljon, että meidän ryhmän täytyi lähteä takaisin kohti keskustaa. Monet muutkin olivat messuilla pitkän päivän, ja lisää aikaa messujen kiertämiseen olisi tarvittu. Yhden päivän ainaka ei vain pystynyt ja jaksanut kiertää koko messualuetta. Messuilla ei myöskään jaettu yhtä paljon esitteitä, kyniä tai muutakaan rojua kuin mitä yleensä messuilta tulee kannettua kotiin kilokaupalla. Ihan hyvä, etteivät matkalaukut täyttyneet yli sallitun painon.
Messujen jälkeiselle illalle ei ollut sovittu mitään yhteistä toimintaa. Muutamat lähtivät käymään televisiotornissa katsomassa maisemia, koska sääkin oli parempi kuin edellisenä päivänä. Heidän harmikseen jono oli kuitenkin tällä kerralla vielä pidempi, mutta se ei haitannut. Hissiin ei tarvinnut jonottaa paikan päällä, vaan siihen ostettiin paikka tiettyyn aikaan, jolloin pääsi ylös. Ylös nousemista odotellessa ryhmäläiset ehtivät hyvin käymään syömässä. Kaikilla ryhmäläisillä oli käytössä 48 tunnin Berlin WelcomeCardit, joilla pystyi kulkemaan rajattomasti julkisilla liikennevälineillä, mutta sillä sai myös televisiotornin sisäänpääsyyn 25 % alennusta. Illalla monet ryhmästämme kokoontuivat taas hostellin baariin halpojen cocktailien innoittamana.
Paluupäivälle ei ollut muuta ohjelmaa kuin lentokoneeseen ehtiminen. Ryhmämme oli ajoissa kentällä, ja sielä oli hetki vapaa-aikaa, kun odottelimme lennon ilmestymistä tauluihin. Koko päivä oikeastaan kului lentokentillä, koska lentomme kulki Oslon kautta, ja näin ollen lentoaika verrattuna suoraan menolentoon oli paljon pidempi. Onneksi Oslossa oli vain tunnin vaihto, joten emme joutuneet odottamaan kauaa. Lennoillamme ei myöskään tarjoiltu ruokaa, vaan pelkkää kahvia ja teetä, joten Berliinin kentällä kaikki koettivat syödä itsensä täyteen, ettei koneesta olisi tarvinnut ostaa ruokaa. Lentokoneruoka oli aika kallista opiskelijabudjetille.
Iloisesti pääsimme takaisin Suomen kamaralalle, ja ryhmä hajaantui hyvin nopeasti kuka minnekin. Bussilla Tampereelle takaisin kulkevat joutuivat odottelemaan hetken aikaa bussin lähtöä, mutta aika kului onneksi nopeasti. Koko päivä oli reissattu, joten porukka alkoi olla väsynyttä eikä puheensorina ollut enää yhtään niin innokasta kuin matkalle lähdettäessä.
Kiitos vielä mukavasta reissusta kaikille mukana olleille ja erityisesti opettaja Timolle!
-Alisa
