Opintomatkalla Tanskan Odensessa

Lähdimme kolmen opettajan ja neljän opiskelijan voimin Odenseen, Tanskaan, tarkkailemaan InnoEventtiä. Tapahtuma järjestettiin siellä jo viidentenä perättäisenä vuonna, ja nyt konsepti halutaan tuoda TAMKiin mahdollisesti jo ensi syksyksi. Tehtävämme oli siis tarkkailla ja tehdä parannusehdotuksia järjestelyn ja sisällön osalta.

Ilmoittautuminen ensimmäisenä päivänä ja osallistumisen varmistaminen

Tapahtuman ideana oli tuottaa ratkaisuja paikallisen sairaalan ongelmiin. Ensimmäinen päivä kului kylmässä hallissa, jossa kyseinen sairaala esitteli ongelmansa, joihin toivoi ratkaisuja. Opiskelijat olivat jakautuneet omien kiinnostustensa mukaan neljään eri kategoriaan, joilla kaikilla oli omat ongelmansa. Siitä heidät jaettiin vielä pienempiin 10 hengen ryhmiin, joissa sitten työskentelivät seuraavat viisi päivää innovoiden.

Ryhmätyöskentelyä toisena päivänä

Kuten sanottu, ensimmäisen päivän halli oli JÄÄTÄVÄ, koska lämmitys piti niin hirveää meteliä, ettei sen yli olisi erottanut puhetta. En usko, että kukaan nautti päivästä, ja myöhemmin yksi järjestäjistä myönsi, että koko homma oli lähinnä PR:ää sairaalalle. Toki siellä esitettiin ongelmia ryhmille, mutta he olivat saaneet kaikki tarvittavat tiedot jo ainakin viikkoa aiemmin. Lounas ei ollut ilmainen, muttei myöskään kallis onneksi, sillä se oli vain leipä. Toki leivällä oli kokoa! 

Ensimmäisen päivän sämpylälounas

Päivä tuntui pitkältä, vaikka kesti reilusti alle kuusi tuntia, johtuen varmasti juuri kylmyydestä. Kotiin kuitenkin päästiin ja seuraavan päivän ryhmätyöskentelyä odotettiin mielenkiinnolla, koska kaikki sanoivat sen olevan paljon mukavampaa :)

Ensimmäisen päivän loppukevennys: ilmapalloja!

Ja toki ryhmätyöskentely olikin paljon mukavampaa! Ryhmät olivat lähestulkoon kaikki kokeneet tapahtuman aiemminkin, koska InnoEvent on pakollinen jokaiselle, ja näin ollen turhaa kyräilyä ei ollut, vaan ryhmät tiesivät heti, mitä tehdä. Ideoita heiteltiin, osa jäi mietintämyssyyn ja osa meni suoraa roskiin. Tunnelma oli rento ja vapautunut, koska työ oli itsenäistä, ja vaikka valmentajia oli paikalla, ei heitä juurikaan näkynyt ja ryhmien annettiin olla rauhassa ilman turhaa painostusta. Kaikki olivat sitä mieltä, että ryhmätyö oli hauskinta koko projektissa.

Yksi monesta ryhmästä

Ryhmätyötä, ideoiden läpikäymistä ja puimista

Me opiskelijat emme voineet jäädä paikan päälle palkintojenjakotilaisuuteen asti, mutta kuulimme, että tilaisuus oli hyvin mahtipontinen ja ”Oscar-mainen”. Olisi ollut mukava jäädä loppubibbaloihin, mutta minkäs teet, EU:n rahapussi ei venynyt ;) Lähtömme mahdollisti siis EU-rahoitteinen YRKA-hanke ”Yrittäjyyden kansainväliset oppimisverkostot” -projektin kautta. 

Saimme myös tilaisuuden tutustua FabLabiin, jossa rakennettiin kaikkea hauskaa ja käsittämätöntä koneilla, joista kukaan ei ollut ikinä kuullutkaan. Haluaisin kertoa FabLabista enemmän, mutta asia meni vähän ohi ihmetellessä!

FabLabin aikaansaannoksia ihmetellessä

Loppukevennyksenä InnoEventin tekemä Harlem Shake!

http://www.youtube.com/watch?v=9B86HQPEVF4 

Heli Rontu

Työpajatunnelmia Tallinnasta

Välillä opiskelumme on mukavan käytännöllistä. Tutustuimme kahden kurssin (Palveluyrityksen markkinoinnin perusteet ja Matkailupalvelujen markkinointiviestintä) yhteisenä projektina matkailuyrityksen markkinointiin. Opettajamme projektissa olivat Timo Leppäkoski ja Maj-Lis Läykki. Projektissa oli tarkoitus toteuttaa markkinointi-isku Tampereen keskustorilla Ikaalisten matkatoimistolle ja nopean konseptoinnin työpaja Tallinnassa markkinointi-iskusta saadulla palkintomatkalla. Suunnitellulle markkinointi-iskupäivälle luvattiin kaatosadetta, joten suunnitelmat vaihtuivat. Ensin tehtiinkin työpaja ja matka Tallinnaan. Ikaalisten matkatoimiston yhteyskyydillä pääsimme ensin Helsinkiin. Satamassa siirryimme Silja Europalle ihailemaan auringonlaskun heijastuksia Itämeressä.

 Kuva Heli Rontu

Nopean konseptoinnin työpaja aloitettiin heti, kun olimme saaneet matkatavarat hyttiimme. Ikaalisissa olimme saaneet teoreettiset työkalut tehtäväämme varten: ohjeet stooripuun rakentamiseen ja brändikirjekuoren kasaamiseen.

Maj-Lis jakoi ohjeita, jotka otettiin vastaan asiaankuuluvalla hartaudella. Ideointi lähti heti käyntiin. Illan aikana jokainen pohti, millaisia kohderyhmiä Ikaalisten matkatoimistolla on. Sen lisäksi jokaisen tehtävänä oli suunnitella toimeksiantajalle stooripuu ja brändikirjekuori. Ideoinnin jälkeen tutustuimme risteilyn ohjelmatarjontaan. Laivalla soitti mm. Taikakuu.

Aamulla lähdimme Tallinnan kiertoajelulle. Reitti oli hyvin suunniteltu: saimme nähdä sellaisia Tallinnan alueita, joihin ei ehkä perinteisellä ostosmatkalla tule tutustuttua. Erityisesti Piritan merenranta-alue oli viehättävä. Alueella sijaitsee useita turistikohteita kuten birgittalaisluostari, kasvitieteellinen puutarha, Metsakalmistun hautausmaa ja Tallinnan tv-torni.

Hotellimme sijaitsi ihanteellisella alueella ihan satamassa lyhyen kävelymatkan päässä niin laivalaiturista, Viinarannasta, Norde Centrumista kuin Tallinnan keskustastakin. Neljän tähden hotelli Euroopa on avattu 2007. Sen sisustuksessa on käytetty paljon paikallisia luonnonmateriaaleja, kuten saarenmaalaista dolomiittia, tammea ja saarnia. Sisäänkirjautumisen jälkeen osa ryhmästämme lähti tutustumaan keskustan ostoskeskuksiin, osa tutustui Vanhakaupunkiin ja osa jäi virkistäytymään ja nauttimaan mukavista hotellihuoneista.

Kulttuuri-intoilijan näkökulmasta matkan ajankohta ei ollut paras mahdollinen: suuri osa Tallinnan kirkoista ja museoista avaa ovensa vierailijoille vasta huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. 1300-luvulla rakennettu Pyhän Hengen kirkko oli kuitenkin jo avoinna.

Opiskelija-alennuksella pääsimme kirkkoon ihailemaan sen upeaa alttarikaappia. Alttarikaappi on 1400-luvulta, ja sen tekijä on saksalainen taiteilija Bernt Notke. Saman taiteilijan on myös Tallinnan tunnetuin maalaus, Kuolemantanssi, joka sijaitsee Niguliste-kirkossa.

Yksi Vanhankaupungin kuvatuimmista ja ihastelluimmista rakennuksista on Aleksanteri Nevskille omistettu ortodoksikatedraali. Kiersimme kirkon ohi ja jatkoimme matkaamme Toompean mäen näköalatasanteille, joissa vierailee aina paljon turisteja.

 

Kohtu-kadulla sijaitseva näköalapaikka on suosituin. Sieltä avautuu vaikuttava näkymä Vanhankaupungin punatiilikattoisten rakennusten ylle. Huomasimme, että näköalapaikka on myös kaupallisesti hyödynnetty. Matkamuistomyymälän vieressä on baari-kahvila. Sepäksi pukeutunut nuori mies myi kolikkokoruja, jotka turisti itse olisi voinut takoa sepän avustuksella. Lupasi seppä jopa toiveen toteutuvan moukarilla paukutellessa.

Vanhakaupunki on täynnä matkamuistomyymälöitä ja pieniä puoteja, joissa myydään paikallisia käsitöitä.  Alueen ravintolat ja kahvilat hyödyntävät monipuolisesti keskiaika-teemaa. Paras esimerkki tuotteistamisesta on Olde Hansa-yritys, joka on sekä keskiaikainen ravintola kolmessa kerroksessa että kauppa, joka myy mm. keramiikkaa, sepäntöitä ja nahkatuotteita. Vierailimme ravintolassa havainnoimassa, miten Anne Kalliomäen luennolla oppimamme käsite ”tarinallistaminen” on käytännössä hyödynnetty yrityksen toiminta-ajatuksessa ja markkinoinnissa.

Olde Hansan työntekijät olivat pukeutuneet keskiaikaisiin asuihin. Ympäri Vanhaakaupunkia näkyi vankkurikojuja, joista myytiin mm. paahdettuja manteleita.

Tallinnalaiset ostavat paljon kukkia. Mekin ihastelimme upeita kukkakojuja Vanhankaupungin porteilla. Moni meistä mietti ääneen, että ostaisi joka viikko tuoreita kukkia kotiinsa, jos niiden hinnat olisivat Suomessakin Tallinnan tasolla. Tulppaanikimpun olisi saanut 70 sentillä!

Ennen illallista kokosimme vielä nopean konseptoinnin työpajan tulokset yhteen. Yksilöpohdinnat koottiin pienryhmissä kokonaisuudeksi ja esiteltiin muille. Timo ja Maj-Lis kuuntelivat ideoitamme keskittyneinä. Opettajat vaikuttivat tyytyväisiltä työskentelyymme. 

Seuraavana aamuna nautimme yhdessä hotellin aamupalasta. Sen jälkeen oli vielä mahdollisuus muutaman tunnin ajan käydä ostoksilla tai kierrellä kaupungilla.

Suomalaisten turistien suosikkikohteita Tallinnassa ovat satama-alueen alkoholimyymälät. Monet hankkivat juhlajuomansa sieltä. Hotellimme lähellä olivat myös SadaMarket ja Merekeskus, joissa voi tehdä esim. edullisia vaateostoksia.

SadaMarket ja satama-alue näkyivät kauniisti hotellihuoneemme ikkunasta. Puolilta päivin luovutimme huoneet ja lähdimme kohti laivaa. Laivamatkalla oli reilusti aikaa tehdä taxfree-ostoksia ja ihailla Tallinnasta tehtyjä hankintoja.

Hanna oli tyytyväinen ostamiinsa koristossuihin. Kotimatkalla kuuntelimme karaoke-esityksiä ja tuijottelimme laivan perävanaa. Laivasta katsottuna huomasi hyvin, miten Vanhakaupunki on suojeltu omaksi alueekseen. Sen lähelle ei saa rakentaa korkeita rakennuksia. Kaupungin tornirakennukset ovatkin selvästi keskusta-alueen puolella.

Paluumatkan kohokohta oli myös risteilybingo. Ei voittoja. Harmi. Drinkkilipun voitto oli tosi lähellä, mutta viekkaat bingokonkarit onnistuivat blokkaamaan Noran juoksukilpailussa. Kotimatka Tampereelle ja Ikaalisiin tehtiin upouudella (jopa tuoksusta sen huomasi!) Tilausliikenne Liikalan linja-autolla. Uudet linja-autot olivat esillä myöhemmin myös keskustorin markkinointi-iskussa.

Markkinointi-iskun siirtäminen lauantaille 27.4. oli hyvä juttu, sillä aurinkokin paistoi silloin, ja väkeä torilla oli enemmän. Lapset oli markkinoinnissa huomioitu hyvin: piirtelynurkkaus, ongintaa ja ilmapalloja.  Meidän tehtävänämme oli jakaa arvontakuponkeja kaupungilla kulkeville ja ohjata potentiaalisia asiakkaita myyntiteltalle, huolehtia lastennurkkauksesta ja kahvituksesta sekä täyttää ilmapalloja.

Kuva Mari Törhönen

Ilona Harjunpää