No nyt se alkoi, se paljon puhuttu KYKY!

Perjantaina 28.10. klo 13.15 kokoonnuimme luokan 101 edessä. Siistijä avasi meille oven. Pulpetit täyttyivät juttelevista ja nauravista opiskelijoista.  Opet Eija, Petriina ja Timo saapuivat vain vähän myöhässä ja kertoivat meidän virtuaaliyritysprojektista, välillä aplodien kera. KYKY-oppimisympäristö siis tarkoittaa sitä, että perustamme matkailualan yritykset virtuaalisesti. Kaikki yrityksen perustamiseen ja toimintaan liittyvät asiat ovat samalla meille opetusta.

Virtuaaliyritykset saavat oikeat kummiyritykset, joita voimme itse ehdottaa. Niiden toivotaan olevan kummilapsensa tukena, antavan kullanarvoisia neuvoja ja vinkkejä, jotka on saatu oman kokemuksen kautta. Kummien olisi myös tarkoitus käydä esittäytymässä koko luokalle ja kertoa omasta toiminnastaan. Alustavat ryhmäjaot muokattiin vielä tunnin alussa lopulliseen muotoon. Ryhmät saavat jatkossa oman ohjaaja-open, mutta jokaisen opettajan osaaminen on toki kaikkien käytössä. Ja sitten vaan töihin!

Kaikki kolme ryhmää kasasivat pulpetit omiin nurkkiinsa ja suunnittelu voi alkaa.  Innostusta ilmassa! Piti siis keksiä yritys ja liikeidea, yritykselle nimi ja logo ja miettiä myös myytäviä oheistuotteita. Mietittiin myös, missä yritys sijaitsee, rakennetaanko uutta vai korjataanko vanhaa jne. Jokin ryhmä mietti jo jopa työnjakoa ryhmän jäsenten kesken. Mutta sehän on vaan hyvä, että ideoita riittää! Opet kiersivät ryhmissä kuuntelemassa ideoita ja antamassa käytännön vinkkejä. Suunnittelu jatkuu...

Jouluun mennessä yrityksen suunnittelun pitäisi olla siinä mallissa, että heti tammikuussa yritys perustetaan ihan oikeasti, virtuaalisesti. Tarvitsemme siis kaiken tiedon, mitä koulussa opimme yrittäjyydestä, viestinnästä, markkinoinnista, myynnistä ja taloushallinnosta. Pitää osata täyttää lomakkeita, tehdä kustannuslaskelmia, mainostaa, hankkia uusia asiakkaita, tehdä tulosta.. Miten tämän jaksaa ja vielä perjantaisin, puoli neljään saakka?? No, ryhmätyö on kivaa, ja sitten kun saadaan vielä se kahvinkeitin tähän luokkaan, joka on nyt varattu vain meidän käyttöömme…

Riitta Nyberg

Työharjoittelussa Näsinneulassa

Olen ensimmäisenä luokaltamme aloittamassa työharjoittelun. Olen harvinaisen aikaisin liikkeellä, mutta aikainen lintu madon nappaa ja niin edelleen. Syy, miksi päätin lähteä tekemään harjoittelua jo ensimmäisenä opiskeluvuonna, on yksinkertaisesti taloudellinen: pitkä harjoittelu kesäaikaan olisi kaikki pois palkallisesta työstä.

Työharjoittelupaikkani järjestyi kesätyöni kautta. Olin kesätöissä, ja edelleen osa-aikaisena, Ravintola Näsinneulassa. Teen varsinaista työtäni tarjoilijana mutta harjoittelussa olen myyntipalvelun puolella. Näsinneulahan on osa Särkänniemeä, ja Särkännimi on yksi suurimmista matkailualan yrityksistä Tampereella, joten olen varma, että harjoittelustani on hyötyä tulevaisuudessa. Myös suhteita pääsen varmasti luomaan eri yrityksiin, kunhan harjoitteluni tästä hieman etenee.

Harjoitteluvastaavani Jenni Jokiniva Näsinneulassa on ollut todella joustava kaikkien järjestelyiden ja aikataulujen suhteen. Hän on luvannut järjestää uutta ja mielenkiintoista opittavaa muutaman päivän varoitusajalla. Uskon, että harjoittelun jatkaminen onnistuu koko vuoden ajan lukujärjestysten muuttumisesta ja aikataulun kiristymisestä huolimatta.

Varsinaisessa harjoittelussa olen ollut vasta kaksi päivää. On ollut erittäin mielenkiintoista tutustua ravintolan myyntipalvelun toimintaan ja sillä tavalla päästä tutustumaan kokonaan toiseen puoleen ravintolatoiminnassa. Koulussa käydyt asiat konkretisoituvat hyvin nopeasti tietokoneen ääressä tarjouspyyntöihin vastaillessa ja englanninkielisiä menuja kääntäessä.

Toimistotyö sinällään on tarjoilijan työhön tottuneelle hieman puuduttavaa, toimiston upeista näköaloista huolimatta. Ravintola Näsinneulan myyntipalvelun toimistohan sijaitsee 124 metrin korkeudessa panoraamalasien takana.

Tällä viikolla pääsen toivottavasti mukaan ravintolan esitteen suunnittelukokoukseen. Ensi viikolla on luvassa messut, joilla esitellään palveluita kongressien ja kokousten ohjelmanjärjestäjille. Kaikenlaista mielenkiintoista on siis luvassa. Näistä kokemuksista ehkä sitten lisää myöhemmin.

Minna Ojala

Yrittäjyyden teemapäivä to 28.10.2010

Viime viikon torstaina olimme luokan kanssa viettämässä yrittäjyyden teemapäivää Kuntokatu 4:n toimipisteessä. Tapahtuma ajoittui iltapäivään ja kesti noin neljä tuntia.

Ensimmäisenä meille kertoi omasta yrityksestään Joni Meltoranta, joka on perustanut internetissä toimivan Rautanet.fi-sivuston. Joni on entinen jalkapalloilija ja lopetti ammattilaispelaamisen vuonna 2006 monien loukkaantumisien jälkeen. Hän korosti yrittäjyydessä rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä – ei saa luovuttaa.
Jonin jälkeen yrittäjyyttä esitteli Sari Vaajanen, joka on yhdessä kolmen muun henkilön kanssa perustanut yrityksen Innolink Research. Esitys antoi naisnäkökulman yrityksen perustamiseen ja hoitamiseen perhe-elämän ohessa. Sari kertoi hyvin eläväisesti ja henkilökohtaisesti omista elämänvaiheistaan ja kokemuksistaan. Hän peräänkuulutti lomien pitämisen tärkeyttä ja sitkeyttä jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Sarin motto on ”eteenpäin sano mummo lumessa”.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen kertoi tiimityöskentelyn tärkeydestä yhteisössä. Hänen mukaansa tiimityöskentelyssä on tärkeää sosiaaliset taidot ja erityisesti luottamus. Jukka painotti luottamuksen koostuvan turvallisuuden tunteesta, rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Hänen sloganinsa on TEAM eli Together Everybody Achieves More.

Tauon jälkeen täpötäydelle auditoriolle esiteltiin Ensimetriä, joka on Tampereen seudun opastuspaikka aloittaville uusille yrittäjille. Ensimetri antaa mm. oikeudellista apua ja vastaa kaikenlaisiin yrittäjiä askarruttaviin kysymyksiin. Tulevia yrittäjiä palvelee noin 200 yrittäjyyden asiantuntijaa, jotka antavat myös lausunnon starttirahan hakemista varten.

Sokerina pohjalla olivat Madventuresin pojat Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff. Madventures on televisiostakin tuttu erilainen matkailuohjelma. Yhdessä he tekevät jaksot käsikirjoituksesta kuvaamiseen ja kaiken muun siltä väliltä. Heidän yrityksensä nimi on GYW eli Give Your Wallet. He eivät alun perin olleet halunneet yrittäjiksi, ja heidän ensimmäinen lauseensa yleisölle olikin ”älkää ikinä ruvetko yrittäjiksi!” He esittelivät pätkiä ohjelmistaan sekä kertoivat pääpiirteitä yrityksensä historiasta. 

Yrittäjyyden teemapäivä toi piristävää vaihtelua normaaliin viikkorutiiniin. Päivä oli hyödyllinen, ja saimme paljon kiinnostavaa tietoa. Vaikka täpötäydessä salissa oli melko puuduttavaa istua ja suuresta osallistujamäärästä johtuen ilma oli huono, lähes kaikki malttoivat pysyä paikalla tapahtuman alusta loppuun. Meidän mielestämme mielenkiintoisimpia esiintyjiä olivat Sari Vaajanen ja Madventures. Sarin esitys oli mielenkiintoinen, sillä hän kertoi vaiheistaan hyvin henkilökohtaisesti ja eläväisesti. Madventuresin esityksen aikana sai nauraa paljon ja oli mielenkiintoista kuunnella heitä, sillä he kuitenkin ovat ennestäänkin tuttuja televisiosarjansa kautta. Plussaa oli myös se, että yleisökin pääsi esittämään kysymyksiä esiintyjille.

Mari Kangas ja Hilppa Ojala

Ikaalisten Kylpylässä

Olimme porukalla ryhmäytymässä Ikaalisten Kylpylässä 6.–7.9. Reissun tarkoituksena oli tutustuttaa meitä toisiimme, minkä lisäksi saimme ensikontaktin opiskelupaikkakuntamme suurimpaan matkailualan yritykseen. Olimme tutustuneet toisiimme jo hieman ennen tätä reissua, mutta emme vielä tienneet, kuinka upea ryhmä meillä on koossa.

Ohjelmamme alkoi markkinointipäällikkö Harri Laineen Kylpylä-esittelyllä. Hän käsitteli esityksessään monia asioita, joita samaan aikaan kävimme tunneillakin läpi. Syvennyimme markkinointiin ja sen eri nikseihin, mm. siihen, miten luoda hyvä brändi. Harri Laineen toteamus ”sinun ei tarvitse olla paras, kunhan olet ensimmäinen” kuulosti minun korvaani hyvältä motolta. Hän kertoi meille myös omasta työurastaan sekä tarinoi yrityksien kehitysvaiheista.

Harrin mielenkiintoisen esityksen jälkeen menimme leikkimielisesti kisailemaan. Kokeilimme mm. jousiammuntaa, frisbeegolfia ja korikasailua. Moni otti ilon irti pomppukuplasta, ja volttejakin nähtiin. Oli hienoa päästä kokeilemaan lajeja, joita meistä suurin osa ei ollut koskaan kokeillut. Itse pidin jousiammusta, joka olikin aika haasteellista. Korikasailua en ollut koskaan ennen kokeillut, siinä vaadittiin tiivistä ryhmätyötä ja loogista ajattelua. Frisbeen heitossa joukostamme löytyi monia mestareita, jotka olivat selvästi heittäneet sitä aikaisemminkin.  Kisailujen loppuhuipennus oli parhaan joukkueen palkitseminen.

Kisailujen jälkeen siirryimme nälkäisinä syömään, jotta varmasti jaksaisimme iltaan asti pitää hauskaa. Buffet-ruoka oli erittäin maittava, ja kylläisinä siirryimme valmistautumaan iltaa varten. Kukin valmistui omalla tavallaan, mutta suurin osa tuli ajoissa uima-allasosastolle. Tarjolla oli vesijumppaa, johon osa meistä osallistui, mutta monet suuntasivat suoraan porealtaille. Siellä meillä oli myös muutamia leikkejä, joiden avulla opimme tuntemaan toisemme paremmin, ja siellä porukasta paljastuikin jos jonkin näköisiä salaisuuksia. Kun allasaluetta alettiin sulkea, lähdimme pois saunan kautta. Ennen tansseja koko luokkamme kokoontui vielä kerran ryhmätyötilaan, ja meidät jaettiin ryhmiin Kyky-oppiympäristössä toteuttavaa opiskelua varten.

Lähdimme kämpille takaisin. Tytöt laittautuivat iltaa varten, ja kilistimme yhdet juomat tulevan lukuvuoden kunniaksi. Sinä iltana oli Kylpylän tanssiravintolassa naistenhaku, ja meistä rohkeimmat uskalsivat hakea tanssimaan hieman vanhempaakin sukupolvea. Olikin ihan mukavaa, että myös poliisiryhmällä oli siellä koulutusta. Meidän luokalla nimittäin on vain kolme poikaa, ja heille kyllä riitti vientiä. Tansseissa soi suomalainen iskelmämusiikki, joka sai meidänkin tanssijalkamme vipattamaan. Meillä oli todella hauskaa, ja iltamme jatkui vielä baarien mentyä kiinni. Onneksi opettajamme oli perunut aamutunnit, jotta saimme sitten vähän pidempään levätä aamulla.

Aamulla meillä oli mahdollisuus mennä uimaan tai kuntosalille. Buffet-aamupalan jälkeen kukin lähti omaan tahtiinsa takaisin koululle. Tästä reissusta jäi varmasti monille mukavia muistoja. Meitä odotti samalla viikolla vielä tursajaiset, jotka olivat ihan oma lukunsa.

Jenna Silander

Matkailun opinnot alkoivat!

Heippa kaikki! Olen Hanna ja opiskelen ensimmäistä vuotta matkailualaa TAMKin Ikaalisten toimipisteessä. Aloitin opiskelut erittäin kiitollisena yhdessä 30 muun opiskelijan kanssa tänä syksynä. Kiitollisena siksi, että valikoiduin monen sadan hakijan joukosta opiskelemaan unelma-alaani todella innostavassa ympäristössä! Opiskelu ei kuulemma ole täällä pelkkää luokassa istumista ja muistiinpanojen tekemistä, vaan apuna käytetään vaihtoehtoisia opiskelumenetelmiä, kuten tietokonetta, projekteja, ”kenttätyötä”, tutkimuksia, suullisia esityksiä jne. Mielestäni kaikki, mitä opettajat ovat kertoneet opiskelusta, kuulostaa todella inspiroivalta ja mielenkiintoiselta. Myös tämä blogi, jota ryhmämme alkoi kirjoittaa, on yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea kivaa opiskeluun sisältyy.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli tervetulotilaisuus, josta hieman myöhästyin bussien takia. Siellä koulutuspäällikkömme Hanna Saraketo kertoili hieman koulusta, johon olimme päätyneet. Tilaisuuden jälkeen jakaannuimme opiskelualan mukaan luokkiin, ja sain vihdoin tavata tulevat opiskelukaverini. Meidän luokallamme tulee olemaan lähes kaikki tunnit yhdessä, joten oli helpotus huomata, että kaikki olivat tosi mukavia tyyppejä. Meidän piti esitellä itsemme luokan edessä. Yllättävän monella oli jo jonkinlaista matkailualan työkokemusta esim. matkaoppaan työstä, ja olipa muutamalla 2. asteen matkailualan perustutkintokin. Olin siis jo valmiiksi ammattitaitoisessa seurassa, itselläni kun ei ole kokemusta kuin matkailun nurjasta puolesta, eli hotellisiivouksesta. Olen kuitenkin varma, että opiskelujen päättyessä olemme kaikki matkailualan rautaisia ammattilaisia!

Ensimmäisellä viikolla meillä ei ollut vielä oikeita oppitunteja vaan aika kului lähinnä käytännön asioihin ja kouluun tutustuessa. Myös opettajat olivat hieman sekaisin, miten käytännön asiat pitäisi hoitaa, sillä PIRAMK ja TAMK ovat yhdistyneet ja erilaisten käytäntöjen sovittamisessa yhteen menee oma aikansa. Me, tänä vuonna koulumme aloittavat, olemme siinä mielessä onnekkaita, että saamme opetella uudet järjestelmät heti alusta asti, toisin kuin opettajat ja vanhemmat opiskelijat, jotka joutuvat opettelemaan kokonaan uuden toimintatavan. Eiköhän aika kuitenkin tee tehtävänsä ja uudet järjestelmät rupeavat sujumaan. Sekaannuksista huolimatta saimme kuitenkin omat tunnuksemme niin TAMKin sähköpostiin kuin myös WINHAaan, jossa kursseille ilmoittautuminen tapahtuu. Myös poissaolosäännöt, opetussuunnitelma, kirjastotädit ja terveydenhoitaja tulivat tutuiksi.

Opettajamme Jukka Huhtaniemi esitteli meille opetussuunnitelman, ja täytyy myöntää, että se vaikutti erittäin kiinnostavalta. Kursseja oli runsaasti niin kielistä kuin erilaisista matkailun suuntauksistakin. Uskon, että kursseista löytyy jokaiselle jotain kiinnostavaa, ja ainoaksi ongelmaksi jää vaihtoehtojen runsaus, meillä kun on vain 3,5 vuotta aikaa nauttia opiskelun ihanuudesta. Opetussuunnitelmaan kuuluu myös 2 kertaa 2,5 kuukauden harjoittelu matkailualan yrityksissä, mitä odotan erityisen innolla. Uskon, että parhaiten oppii, kun saa laittaa opitut teoriat toimimaan käytännössä. Myös yksi opetussuunnitelman hienouksista on mahdollisuus valita osa opinnoista mistä tahansa korkeakoulusta. Se on ehdottomasti käyttämisen arvoinen mahdollisuus ja erottuu edukseen CV:stä. Toinen hieno asia on mahdollisuus lähteä ulkomaille vaihtoon joko työn tai opiskelun merkeissä. Lähes kaikki meidän luokaltamme ovat lähdössä, ja se tuo taas erilaista tietoutta ja kokemusta matkailualasta, joka on varmasti korvaamatonta myöhemmin siirtyessämme työelämään.

Siinä meidän ensimmäinen viikkomme oikeastaan oli. Vielä yksi asia, mitä täytyy kehua ja vähän toruakin, on kouluruoka. Saamme nauttia Fazer Amican herkullisista ja terveellisistä kouluruoista vain 2,80 euron hintaan per annos sisältäen jälkiruoan. Ruoka on todellakin hintansa väärti, sillä en vielä kertaakaan ole jättänyt ruokaani syömättä. Ainoa huono puoli hyvässä ruoassa on se, että muutkin haluavat sitä ja saamme aina jonottaa syömään vähintään 20 minuuttia. Ruokataukomme on 45 minuuttia, joten ruoasta ei valitettavasti ehdi nauttimaan sen ansaitsemalla tavalla. Muuta negatiivista en koulustani keksi. Tämä vaikuttaa aivan ihanalta paikalta oppia, ja Ikaalinen on kaunis kaupunki opiskella. Suosittelen!

Hanna Suojanen